KUOPION LUONNONTIETEELLINEN MUSEO
     

KUOPION LUONNONTIETEELLINEN MUSEO

NÄYTTELYT: Neandertalien (Homo sapiens neanderthalensis) luola

 
koristeviiva

Neandertalien (Homo sapiens neanderthalensis) luola


Tottahan olet perillä siitä, että Suomen vanhimmat asukkaat olivatkin neandertaleja.

Karijoen Susiluolasta Pohjanmaalta tehdyt tuoreet kaivaukset osoittavat vääjäämättömästi, ettei Suomi saanutkaan ensimmäisiä asukkaitaan vasta viime jääkauden päätyttyä n. 10 000 vuotta sitten, vaan että varhaisimmat ihmiset asuivat täällä jo ainakin 90 000 vuotta aikaisemmin. He eivät kuitenkaan olleet varsinaisia esi-isiämme, vaan neandertalinihmisiä. Tällöin ei Euroopassa muita ihmistyyppejä ollutkaan. Viimeisen jääkauden ja sitä edeltäneen lämpimämmän kauden aikana neandertalilaiset asuttivat suurinta osaa eteläisestä ja keskisestä Euroopasta ja siitä itään aina Aral-järven tienoille saakka. Aiempien muinaislöytöjen - tai oikeammin niiden puutteen - perusteella on yleisesti otaksuttu, ettei neandertalilaisia olisi koskaan asunut Pohjoismaissa

Toistaiseksi on liian aikaista sanoa sen ajanjakson pituutta, jona neandertalinihmisiä Suomessa asui. Sopivia luolia, joissa asutuksen merkit olisivat säilyneet ruhjovan mannerjäävaiheen yli, on kallioperässämme niukalti. Neandertalilaisten sukupuuttoon häviämisen syytä ei myöskään varmuudella tunneta. Yhtenä syynä heidän väistymiseensä nykyihmisen (Homo sapiens sapiens) tieltä on pidetty näiden kielellistä etevämmyyttä. Nykyihmiseen neandertalit eivät kuitenkaan sulautuneet. Tämän mahdollisuuden sulkee pois perimien seitsemän prosentin poikkeavuus.

Anatomia

Suomen ensimmäiset asukkaat olivat ruumiinrakenteeltaan lihaksikkaita ja nykyihmistä jonkin verran lyhyempiä. Miesten keskipituus oli ehkä 155 cm, naisten hiukan vähäisempi. Heistä uhkui voima, ei niinkään nopeus tai ketteryys saatikka kestävyys. Ulkonäköä luonnehtivat myös suora selkä ja suuri, matala kallo, joka ei enää ollut gorillamainen, vaan näytti ikään kuin työntyvän eteenpäin otsan ja kärjettömän leuan luisuuden vuoksi. Niskassa oli kyhmy ja silmiä varjostivat vahvat luuharjanteet. Nenä oli kookas, kämmenet leveät ja luusto kauttaaltaan nykyistä vankempi ja massiivisempi.

Neandertalilaisten aivot olivat suuremmat kuin meidän, suurin ero oli aivojen takaosassa, eivätkä he ilmeisestikään jääneet älylliseltä suoritustasoltaan jälkeen n. 35 000 vuotta sitten Eurooppaan vaeltaneista nykyihmisistä. He pitivät huolta vanhuksistaan, hautasivat vainajansa rituaalisesti, käyttivät työkaluja ja koristelivat itsensä punaisella okralla. Merkkejä kuvataiteesta ei ole kuitenkaan säilynyt. Heillä todennäköisesti oli myös jonkinlainen, vaikkakin kurkunpään rakenteesta päätellen varsin vajavainen puhekieli.

Elintavat

Kaikki neandertalilaiset eivät Suomessa suinkaan asuneet luolissa. Muita käytettyjä asuinpaikkoja olivat mm. sateensuojaa antavat kallionkielekkeiden alustat. Epäilemättä heistä suurin osa asui oksista, nahoista ja ehkä myös turpeesta kyhätyissä majoissa. Asuinpaikkaa vaihdettiin tarpeen tullen. Asumusten maa- tai kivilattiat oli vuorattu varvuilla ja taljoilla. Päinvastoin kuin yleisesti luullaan, Suomen ilmasto oli tuolloin suhteellisen lämmin. Mannerjää peitti Suomen uusimpien tutkimusten mukaan vasta paljon myöhemmin eli aikaisintaan n. 25 000 vuotta sitten.

Ainakin sisämaassa ravinto hankittiin pääasiassa metsästämällä ja luonnon tuotteita kuten marjoja keräämällä. Tokko kalastuskaan vierasta oli, vaikka pyyntivälineitä ei ole säilynyt. Tärkein ase oli keihäs, jos kohta muitakin heittoaseita lienee ollut käytössä. Riistana olivat linnut ja nisäkkäät, varsinkin pienriista sekä peurat, mutta todennäköisesti myös mammutit. Saaliin käsittelyssä käytettiin alkeellisia, kivestä valmistettuja työvälineitä, joilla murskattiin mm. luut niiden ytimen paljastamiseksi. Liha kypsennettiin yleensä tulella, mutta raatojen syöminenkään ei todennäköisesti ollut vierasta. Myös kannibalismia harjoitettiin. Vaikkeivät talvet ylen ankaria olleetkaan, pukimitta ei tultu toimeen. Ne valmistettiin saaliseläinten nahoista.


Neandertalit on Kuopion museossa sijoitettu luolaan, jollaisessa et ole ennen käynyt. Vierailu voi tuntua vähän pelottavaltakin, vaikka mitään hätää ei ole, kunhan vain seuraat lattiarajan pienten valojen jonoa. Varovasti kuitenkin! Toki käynnin voi jättää väliinkin, mutta omaksi tappioksi.






 
« näyttelyt