KUOPION LUONNONTIETEELLINEN MUSEO
     

KUOPION LUONNONTIETEELLINEN MUSEO

NÄYTTELYT: Mammutti-interiööri

 
koristeviiva

Mammutti-interiööri

 

Tiesitkö, että luonnontieteellisessä museossakin voit kokea yhtä hartaan tunnelman kuin vanhoissa kirkoissa? Tunnelman, joka ikään kuin pysäyttää ajankulun ja joka panee kuin luonnostaan kävijän alentamaan ääntään.

Tämän elämyksen koet Kuopion museon mammutti-interiöörissä, jossa ajan ratas siirtyy vastustamattomasti tuhansia vuosia taaksepäin. Tarkemmin sanottuna aikaan n. 22 500 vuotta sitten, jolloin maamme alueella vaelsivat villakarvamammutit.

Mammuttien, nykynorsujen lähisukulaisten suku sai alkunsa 4-5 miljoonaa vuotta sitten Afrikassa. Pari miljoonaa vuotta myöhemmin ensimmäiset mammutit tulivat Eurooppaan, jossa kehittyi villakarvamammutti (Mammuthus primigenius). Viimeisen kylmän ilmastovaiheen alkaessa 115 000 vuotta sitten, jolloin Köli-vuoristossa oli jo jäätiköitä, sen laumat hallitsivat lähes puutonta aluetta Brittein saarilta Itä-Siperiaan. Beringin kannasta pitkin mammutti siirtyi Pohjois-Amerikkaan, jossa eriytyi oma suurikokoisempi ja vähäkarvaisempi laji.

Mammutti eli myös Kuopion seudulla. Kaikkiaan Suomesta on tehty kymmenkunta mammutin luu- tai hammaslöytöä. Vanhimman iäksi on määritetty yli 40 000 vuotta, kun taas nuorimman, "maatalon poika Putkosen" Nilsiästä Syvärinjärven Hiekkoniemestä v. 1873 löytämän hyvin säilyneen poskihampaan ikä on uusimpien tutkimusten mukaan n. 22 450 vuotta. Tällöin seudun maankamara ei vielä voinut olla mannerjään peitossa, vaikka talvet olivatkin jo pitkään olleet huutavan kylmiä. Pian jää kuitenkin peitti alleen myös eteläisen Suomen, jolloin mammuttienkin oli väistyminen. Mannerjäästä Suomi vapautui kokonaisuudessaan n. 10 000 vuotta sitten.

Mammutit olivat kasvissyöjiä, jotka laidunsivat pienissä, vanhan naaraan johtamissa laumoissa reheviä, puuttomia "mammuttiaroja". Täysikasvuisten yksilöiden, joiden paino vaihteli neljästä kuuteen tonniin, arvioidaan syöneen päivässä vähintään 100 kg kasviainesta. Mammutit olivat talveen hyvin sopeutuneita. Tuuhea turkki ja paksu rasvakerros vähensivät tehokkaasti lämmönhukkaa, ja sisäänpäin kiertyneet torahampaat soveltuivat hyvin lumen kaivamiseen ja puistelemiseen alas puista. Urokset käyttivät komeita hampaitaan myös taisteluvälineinä. Kärsän pää oli alta karvaton, mikä teki siitä mainion välineen lumen lapioimiseen suuhun janon talvella yllättäessä.

Mannerjään otteen vähitellen väistyessä mammuttia kohtasi kovat ajat. Ilmaston lämpeneminen tiesi entisten reheväkasvuisten arojen metsittymistä tai soistumista, jolloin ne eivät enää tarjonneet kylliksi ravintoa suurikokoisille eläimille. Mammuttien metsästys lienee samanaikaisesti yleistynyt. Toki muitakin syitä niiden sukupuuttoon kuolemiseen on voinut olla. Viimeisten kääpiöityneiden mammuttien arvellaan eläneen Siperiassa Wrangelin saarella n. 3700 vuotta sitten.

Kuopion museon mammutin tarkkana esikuvana on ollut Lena-joen laaksosta paikallisen metsästäjän ja norsunluunkerääjän Ossip Shumakhovin löytämän (1799) hyväkuntoisen jäätyneen mammutin ruho. Sen ikä oli n. 30 vuotta, säkäkorkeus n. 320 cm ja paino 5000-5500 kg. Mammutin turkkiin käytettiin 11 myskihärän nahkaa, jotka saatiin Grönlannista kannan harventamisen yhteydessä.

Aitoja mammutteja on säilynyt vain neljä. Näistä kolme on museossa Pietarissa ja yksi Alaskassa. Mikään niistä ei ole täydellinen.

Toteutus

Sekä mammutti että neandertalilaiset ovat konservaattori/taiteilija Eirik Granqvistin käsialaa. Molempien interiööristä puolestaan vastasi työryhmä, johon museosta kuuluivat konservaattori/näyttelypäällikkö Arja Parviainen (nyk. Blomberg), museomestari Petteri Kakkinen ja museonjohtaja Matti Haapasaari sekä ulkopuolisina näyttelyarkkitehti Seppo Korkeila Vantaalta ja valaistusmestari Jukka Kyllönen Kuopiosta. Taustamusiikkina on John Tavenerin Ikuisuuden auringonnousu.

koristeviiva

15.2.2007: Mammuttihuone on avattu entistä ehompana korjaustöiden jälkeen.

mammuttihuone



 
« näyttelyt